Raskausaika. Aika kun sallin itseni syödä,syödä ja syödä. Ja kyllähän sen huomas vaa`assa. Synnärille lähtiessä paino oli 90kg ja kiloja tullut 30 lisää. Järkyttävää. Helppo sitä oli selitellä että " tää kuuluu asiaan" "ne on vaan nesteitä" "kaikkihan tässä lihoo". Paskat.
Mä haluan muutoksen. Haluan olla taas hyvässä kunnossa ja löytää liikunnan ilon. Oon täysin kyllästynyt tähän löysään oloon ja kroppaan joka ei oo se mihin oon tottunut.
Ihana, ihana lapsi syntyi ja kiloja jäi sairaalaan 15. Imetyksen aikana tippui muutama. Mutta mä en ole tyytyväinen siihen mitä peilistä nään, mikään vaate ei istu päällä, farkuista puhumattakaan..
Paino ei sinällään ole mun pääasiallinen ongelmani. Vaan kroppa jota en enään tunne. Lihakset joita tuntuu ettei enään ole. Liikunta ei enään kuulu mun arkeeni. Ja eniten se että tän seitsemän kuukauden aikana, mitä oon ollut mutsina, oon unohtanut pitää itsestäni huolta. Kyllä mä tunnollisesti huolehdin siitä että mun pieneni saa syötyä viiskertaa päivässä kotona tehtyä terveellistä ruokaa, itse sit taas unohdan kiireen keskellä syödä ja illalla kun kellahdan sohvalle, syön senkin edestä... herkkuja. Kun sitä osais pitää itsestään yhtä hyvää huolta mitä pitää lapsestaan.
Nyt mä haluan tehdä elämäntapamuutoksen. En siis mitään ihmedieettiä vaan löytää tavat jotka sopii mulle loppuelämänajaks. Ja joiden avulla mä pystyn olemaan energisempi, liikkuvampi, jaksavampi ja hyvävointisempi äiti + nainen. Isona plussana tietysty ohessa tulee se miltä peilikuva näyttää ja miltä kroppa tuntuu.
Blogiin mä haluan tän kaiken kirjottaa, koska se motivoi mua jatkamaan ja jaksamaan, kirjaamaan ylös mitä oon tehnyt ja miten edistyn. Ehkä (toivottavasti) joku muukin tuoreäiti saa tästä tsemppiä, arjen keskellä pitää itsestäänkin huolta.
Mä palaan myöhemmin tarkemmilla alotussuunnitelmilla, ehkä jos rohkaistun niin joillain lähtökuvilla jopa!
Tervetuloa mukaan matkaan :)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti