suunnitteluasuunnittelua

Yön pimeät tunnit- omaa aikaa, ja tänään se on omistettu mun kuntoon laittamisen suunnittelulle!

Jokainen varmasti tietää peruskeinot kuinka kuntoon pääsee; kuluta enemmän kun syöt, lautasmalli, säännölliset ruokailut, liikuntaa, liikuntaa, liikuntaa, herkut pois, paljon proteiinia, vähän hiilareita. Muttakun se on niin paljon helpommin sanottu kun tehty, ja vaatii niin paljon pitkäjänteisyyttä (mitä multa ei ylimäärästä löydy!).  Tuntuu vielä ihan suunnattoman vaikealta alottaa kun fyysinen kunto on tällähetkellä huonompi kun ikinä.
Paljon mukavampaa olis vaan jatkaa näin kun nytkin. Ja helppoa, mähän en ole mitenkään huomattavan/häiritsevän ylipainonen, enneminkin hieman tukeva (inhoan tota sanaa!) ja raskauden jäljiltä löllö! Mutta mä tiedän että jos jatkaisin näin, olisin kokoajan vaan entistä onnettomampi itseni kanssa ( ja entistä tukevampi..). Ja mun huonofiilikseni heijastuu tahtomattanikin mun perheeseeni. Sitä mä en halua.

Siispä suunnittelemaan!


-Virallinen alotuspäivä (tällänenkin on pakko päättää ettei se aina ole "huominen"..) 25.10.13

- Ajattelin ottaa tän koko projektin kuukausi kerrallaan,  eli joka kuukausi pari uutta tavotetta/ päätöstä/ opeteltavaa asiaa.

- Koska kyse on (toivottavasti) pysyvästä elämäntapamuutoksesta , etenen kaikessa pikkuhiljaa, ja  projektin pituus on 12 kuukautta.

-punnitseminen joka kuun viimeinen päivä. Myös kuvan ottaminen tuolloin!( Toistaseks kuvat pysyy visusti mulla itselläni, mutta ehkä mä jossain kohtaa rohkaistun tänkin suhteen!)


Marraskuun pienenpienet päätökset:

- oppia liikkeelle lähteminen uudestaan. -> joka päivä reipasta kävelyä vähintään tunti, rattaiden kanssa tai ilman.

- jättää iltaherkuttelut pois ja siirtyä samaan ateriarytmiin (5x/pv) mitä pienellä noudatan. (tää tulee olemaan ehdottomasti vaikeinta!!)

- herkkupäivä kerranviikossa. Eli siis itselleni tarkennukseks, joko pieni karkkipussi tai popcornipussi/vanukas purkki tms. Ei niin että pöytä täynnä herkkuja joita vedetään kaksin käsin.


Pienet on päätökset ja tavotteet kun ne tosta lukee, ehkä usean mielestä jopa naurettavan pienet. Mutta kun mä illalla koitan vastustaa herkkuja ja päivällä koitan raahautua reippaalle lenkille, olipa sää tai mieli mikä tahansa, oon varmasti ilonen että marraskuu on omistettu vain näiden asioiden opettelulle!

Nyt tämä mamma hakee viimesen iltasuklaapalan (huomennahan tää loppuu...) ja menee nukkumaan pikkutuhisijan viereen!


Huomiseen <3

paikoillanne, valmiit, NYT!

Raskausaika. Aika kun sallin itseni syödä,syödä ja syödä. Ja kyllähän sen huomas vaa`assa. Synnärille lähtiessä paino oli 90kg ja kiloja tullut 30 lisää. Järkyttävää. Helppo sitä oli selitellä että " tää kuuluu asiaan" "ne on vaan nesteitä" "kaikkihan tässä lihoo". Paskat.

Mä haluan muutoksen. Haluan olla taas hyvässä kunnossa ja löytää liikunnan ilon. Oon täysin kyllästynyt tähän löysään oloon ja kroppaan joka ei oo se mihin oon tottunut. 

Ihana, ihana lapsi syntyi ja kiloja jäi sairaalaan 15. Imetyksen aikana tippui muutama. Mutta mä en ole tyytyväinen siihen mitä peilistä nään, mikään vaate ei istu päällä, farkuista puhumattakaan..

Paino ei sinällään ole mun pääasiallinen ongelmani. Vaan kroppa jota en enään tunne. Lihakset joita tuntuu ettei enään ole. Liikunta ei enään kuulu mun arkeeni. Ja eniten se että tän seitsemän kuukauden aikana, mitä oon ollut mutsina, oon unohtanut pitää itsestäni huolta. Kyllä mä tunnollisesti huolehdin siitä että mun pieneni saa syötyä viiskertaa päivässä kotona tehtyä terveellistä ruokaa, itse sit taas unohdan kiireen keskellä syödä ja illalla kun kellahdan sohvalle, syön senkin edestä... herkkuja. Kun sitä osais pitää itsestään yhtä hyvää huolta mitä pitää lapsestaan.  

Nyt mä haluan tehdä  elämäntapamuutoksen.  En siis mitään ihmedieettiä vaan löytää tavat jotka sopii mulle loppuelämänajaks. Ja joiden avulla mä pystyn olemaan energisempi, liikkuvampi, jaksavampi ja hyvävointisempi äiti + nainen. Isona plussana tietysty ohessa tulee se miltä peilikuva näyttää ja miltä kroppa tuntuu. 

Blogiin mä haluan tän kaiken kirjottaa, koska se motivoi mua jatkamaan ja jaksamaan, kirjaamaan ylös mitä oon tehnyt ja miten edistyn. Ehkä (toivottavasti) joku muukin  tuoreäiti saa tästä tsemppiä, arjen keskellä pitää itsestäänkin huolta. 

Mä palaan myöhemmin tarkemmilla alotussuunnitelmilla, ehkä jos rohkaistun niin joillain lähtökuvilla jopa!

Tervetuloa mukaan matkaan :)!